Sielunpuhe – purskahtelua Puukarista

 

Tänä päivänä puhumme matkailun parissa Muutosmatkailusta eli Transformative tourismista. Monet vieraat haluavat kokea ja jopa muuttua matkustaessaan ympäri maailmaa. Minussa asuu aika suuri maailmanparantaja. Haluan omalla esimerkillä ja työlläni näyttää, että vastuullisuus ja kestävästi eläminen ei vaadi isoja tekoja, vaan pienistä puroista kasvaa suuret järvet ja isot meret! Haluan ohjata omia vieraita pienillä vinkeillä kestävimpiin tapoihin ja muuttaa siis myös tapaa ajatella.

 

Haluan jakaa tämän juhlapuheeni, jonka pidin Pielisen Karjalan Yrittäjien juhlassa marraskuun alussa 2019. Minulla meni monta päivää miettiessä puheen rakennetta ja sisältöä. Sain suuren avun kirjanpitäjä Paulalta, kun hän oikoluki ja antoi vielä muutaman vinkin puheen sisältöön.

Kesäinen sielunmaisema.

 

“Hyvät yrittäjäkollegat, puolisot, ystävät!

 

On ilo ja kunnia saada olla täällä puhujapöntössä. Kiitos Ella (Ella Kärki,Pielisen Karjalan Yrittäjien puheenjohtaja) kutsusta. Ajattelin ensin, että kuka minä olisin juhlapuhumaan, vaivaiset 8 vuotta takana yrittäjyyttä. Sitten minua puhutteli se itsevarma Anni-Inkeri ja ajattelin, että Ella haluaa tänne paikallisen, omasta kulttuurista ja juuristaan ammentavan, positiivisen yrittäjän ja ihmisen. Ja kyllä, profiloidun hyvin tuohon!

 

Meidän Pielisen seutukuntamme on elänyt ja saanut leipänsä illan teemasta: MAASTA, METSÄSTÄ JA VEDESTÄ.

 

Täällä on VIELÄ maataloutta. Yrittäjiä hekin, työpaikan luojia itselleen ja ympäristöön. Meillä on paljon metsäalan toimijoita: koneyrittäjiä, sahoja, myös todella hyvää metsäopetusta. Pielisen vesi yhdistää meidät luonnollisesti yhteen: vesireittinä, kalansaaliina, sekä rantoina, jotka antavat monille vapaa-ajan viettopaikan.

 

Tätä juhlapuhetta varten kaivoin  tietokoneeni arkistoista jo aiemmin kirjoittamiani ajatuksia. Löysin tekstin nimeltä SIELUNPUHE.

 

Kun luin läpi tekstiä, mitä olin vuosi sitten kirjoittanut, kulkivat kylmät väreet pitkin ihoani. Luen muutaman lauseen, noin vuoden takaisia ajatuksiani:

 

”Arvosta sitä ympäristöä, mistä olet kotoisin. Arvosta suomalaisia juuriasi ja minuuttasi. Vahvista suomalaista identiteettiäsi liikkumalla luonnossa, kertomalla omasta perinnöstäsi ja kysymällä sukusi vaiheista. Syö suomalaisia ruokia ja perehdy suomalaiseen sielunmaisemaan.

 

Ole ylpeä verisiteestäsi esiäiteihin ja -isiin.

 

Hakeudu puiden ja veden ääreen mahdollisimman usein. Luonto juurruttaa meitä ja saa asettumaan omaan paikkaamme kiertokulussamme. Se rauhoittaa mieltä ja kehoa. Kuuntele, mitä puut ja vesi kuiskaavat sinulle ja kuiskaa takaisin. Nauti passiviteeteista ja pysähdy. Kuuntele luontoa, lepää ja puhu läheistesi kanssa. Kuuntele kehoasi. Ole. Jätä suorittaminen kokonaan pois ja ihmettele ympärilläsi olevaa elämää.”

 

–        (tauko)

 

Sitten tekstissäni oli monta enteriä ja alkoi uusi ajatuksien ja mietteiden virta.

 

Kirjoitin näin:

 

”Tärkeintä on löytää ne asiat, jotka tuottavat nautintoa. Ihmiset viettävät suurimman osan elämästään töissä, joten on tärkeää, että työ tuottaa mielihyvää eri tasoilla. Halusin jatkaa perheyrityksessä omistajayrittäjänä, koska haluan tehdä työtä itselleni ja päättää itse yritykseni suunnasta. Teen työtä joka päivä oman arvomaailmani pohjalta: pohjalta joka luo mahdollisuuden elää elämää kokonaisvaltaisesti.”

 

Juuri tästä on kyse: arvoista ja elämästä.

 

Majatalo Puukarin Pysäkki on minun näyttämöni: areena jolla voin toteuttaa itseäni ja sielunpuheeni sisältöä. Majataloon astuva vieras saa kokea ainutlaatuisuuden ja tulla osaksi tarinaa, olla yhteydessä itseensä tai päästä uudestaan yhteyteen luonnon kanssa. Ruokaa, lämpöä, rauhaa, mystiikkaa, jopa noituutta. Unohtumattoman Muistijäljen luominen alkaa, kun vieras saapuu permakulttuurin periaattein hoidettuun pihaan. Kasveille on paikkansa ja tehtävänsä, kivenlohkareista on muokattu yrttispiraali, näkyvin symboli tuosta viljelytavasta. Olitpa yksin, yrityksen tuomana tai ohikulkumatkalla. Pysähdy.

 

Valtimolaisista ikihongista rakennettu, ulkoapäin tervattu Majatalo ottaa vieraansa vastaan, emännän kanteleen soitto helkkyy, ruoka tuoksuu, pirtissä on lämmin. Karjalainen talonpoikaisuus ja vieraanvaraisuus ovat käsin kosketeltavia. Ruoka on elämys: käsityötä puhtaista kotimaisista aineksista. Vieras löytää lautaseltaan siivun Kainuun karhua, pyyntivesien siikaa, villiyrttisalaattia, mesiargervoteeta. Tai luomukyyttöä ja ohrapuuroon leivottuja karjalanpiirakoita. Meillä ei tarjota appelsiinimehua, kun voimme tarjota puolukkamehua. Työtä ja vaivaa säästämättä etsimme raaka-aineet ympärillä olevilta tiloilta, marjastajilta, sienestäjiltä ja metsästäjiltä.  Unohtumaton Muistijälki on tarina siitä, kuinka uskomalla omaan tekemiseen, olemalla ylpeä omastaan ja ottamalla voimaa siitä maasta, hengittämällä sen sykettä, me näytämme vierailijoillemme välähdyksen omasta paratiisistamme.

 

Kun istumme satavuotiaan riihestä tehdyn savusaunan lauteilla, hiljaisessa puheensorinassa, löylyissä rentoutuen. Pulahdamme jokiveteen, istumme ulkona tähtitaivaan alla – tai kuulassa kesäillassa, kun mesiangervot kukkivat. New Yorkilaisen vieraani sanoin, maailma ei tarvitse huumeita, jos voimme kokea tämän: mielen levollisuuden, rauhan ja raukeuden. Juurrutamme vieraamme hetkeksi ikiaikaiseen olemiseen, syke laskee: kuulet, tunnet, maistat.

 

Maa, metsä ja vesi. Sen antimet.

 

Oivalsin puhetta tehdessäni, että meidän tulee olla vielä enemmän uskollisia seutukunnallemme. Olemme valinneet yrittäjyyden ja elämisen täällä Pielisen altaan alueella. Toiset ovat sitoutuneet tänne juuristaan, osa muuttanut tänne luodakseen itselleen arvojensa mukaisen elämän, mutta kaikki olemme sitoutuneita sydämistämme tähän kauniiseen Karjalaan.

 

Pitäkäämme huolta siitä, kun saamme tänne uusia asukkaita ja yrittäjiä, toivotamme heidät tervetulleeksi niin, että juuret alkavat kasvaa tähän maahan ensimmäisestä päivästä alkaen. Meillä on täällä osaaminen ja tieto, juuri se oikea taito, miten täällä ollaan ja eletään. Miksi kysellä SWOT-analyysejä ulkopuoliselta konsultilta, jonka sitoutuminen on nolla alueen ekonomiaan ja kulttuuriin? Me tiedämme kuinka tänne luodaan elämää, vaatii uskallusta luoda ne verkostot, jotta pärjäämme ja saamme työstämme elantomme. Parvessa pienikin pärjää, verkostoitukaa.

 

Tehdään yhdessä ja nähdään yhdessä se potentiaali, joka näiden mystisten laulumaiden yllä lepää.

 

Tämä ilta on meidän. Tänä iltana voimme juhlia ja viettää hauskaa omiemme parissa. Juhlitaan yrittäjyyttä, onnistumisia, juhlitaan hyviä suhteita ja verkostojamme. Kiitetään taustavoimia, työntekijöitämme, kaikkea sitä, mikä mahdollistaa meidän onnistua yrittäjinä.

 

Lopuksi haluan jakaa vielä erään asian teidän kanssanne. Tämän päivän työelämän yksi pääaiheesta on luovuus. Oma luovuuden lähteeni on ilman muuta maa, metsä ja vesi. Ja meidän ainutlaatuinen karjalainen kulttuurimme. Ja Kantele.”

 

Talven rauha, lumipeite vaimentaa hälinän ympäriltä.